Usein kysyttyjä kysymyksiä vaihdevuosista

 

Milloin tulisi hakeutua lääkäriin?

On vaikeaa arvioida, kuinka moni hakeutuu lääkäriin vaihdevuosioireiden takia. Usein naiset, aivan turhaan, sinnittelevät oireidensa kanssa. Lääkäriin kannattaa hakeutua ainakin silloin, jos haluaa vaihdevuosioireisiinsa hoitoa. Lääkärin vastaanotolla käyminen saattaa kannattaa, vaikkei hoitoa aloitettaisikaan, sillä lääkäriltä saa tärkeää tietoa vaihdevuosista sekä yleisiä terveysohjeita. Gynekologi onkin naisen ”yleislääkäri”, joka arvioi naisen fyysisiä ja henkisiä oireita ja kuntoa.

 

Kauanko vaihdevuosioireet kestävät?

Vaihdevuosioireiden kestossa on suuria yksilöllisiä vaihteluja. Toisilla naisilla ei ole lainkaan oireita tai ne kestävät vain joitakin viikkoja ehkä kuukauden. Toisilla oireita puolestaan esiintyy vuosia, jopa kymmeniä vuosia.

Oireiden keston vaihteluista johtuen myös hoidon pituus on yksilöllistä. Hoito räätälöidään ja sen pituus määräytyy kunkin naisen oireiston ja elämäntilanteen, erityisesti työtilanteen, mukaan. Melko tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan oireet olivat selkeästi lyhyemmät, jos ne alkoivat vasta sen jälkeen, kun kuukautistoiminta on täysin loppunut. Tällöin oireiden kesto oli keskimäärin 4,5 vuotta. Jos oireet alkoivat jo ennen kuukautistoiminnan loppumista, ne kestivät keskimäärin 7,5 vuotta.

 

Onko vaihdevuosioireista vaaraa?

Vaihdevuosioireista ei sinänsä ole vaaraa, ellei uniongelmista ja niistä seuraavista univajeesta ajateltavaa terveydellistä, sekä fyysistä että psyykkistä, vaaraa oteta huomioon. Univaje liittyy merkittävästi mm. sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen lisääntyneeseen riskiin ja immunopuolustuksen huonontumiseen. Se lisää myös depression ja muiden mielialaoireiden riskiä, laskee keskittymiskykyä, huonontaa muistia ja lisää onnettomuusalttiutta sekä työssä että vapaa-aikana.

Limakalvo-oireet, erityisesti sisäsynnytinelimissä, lisäävät mm. virtsatietulehdusten ja jopa munuaistulehdusten riskiä. Kuumien aaltojen ja hikoilujen esiintymistä voidaan pitää myös jonkinlaisena sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä: ne saattavat olla merkki autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston säätelyongelmista. Tämä hermosto on myös osittain vastuussa sydän- ja verisuonielimistön toiminnasta. Niinpä sydän- ja verisuonielimiä ajatellen hormonikorvaushoito näyttää suojelevan eniten niitä naisia, joilla on kuumia aaltoja ja hikoiluja.


Miten oireet vaikuttavat elämään?

Vaihdevuosioireilla on voimakas vaikutus elämänlaatuun. Kuumat aallot ja hikoilukohtaukset haittaavat päivällä esiintyessään työtä ja keskittymiskykyä, ne koetaan myös noloina. Yöllä esiintyessään ne huonontavat merkittävästi unta, jolloin kehittyy univaje: sen seurauksena voi olla suorituskyvyn ja työkyvyn heikkeneminen sekä onnettomuusalttius. Univaje on myös riskitekijä useille perustaudeille. Masennusoireet vaikuttavat työkykyyn ja saattavat vaikuttaa myös parisuhteeseen ja perheen hyvinvointiin. Seksuaalisuuteen liittyvillä oireilla saattaa olla myös dramaattisia vaikutuksia parisuhteeseen.

Naisen itsetunto voi olla koetuksella, erityisesti jos hän ei uskalla hakea apua oireisiinsa. Suhtautuminen hormonikorvaushoitoon vaihtelee, vaikka se on ainoa täsmähoito oireisiin. On tärkeää hoitaa oireita. Hoidon kesto vaihtelee ja hoitoa voidaan käyttää niin kauan, kuin nainen sitä tarvitsee.

 

Millaisia tabuja vaihdevuosiin liittyy? 

Nykyään vaihdevuosiin liittyy onneksi vähemmän tabuja, tosin vaihdevuosioireet voidaan edelleen kokea hävettävinä. Erityisesti yhtäkkiä, ilman rasitustakin provosoituvat kuumat aallot, punastuminen ja hikoilu saattavat olla tietyissä tilanteissa, esimerkiksi työelämässä, ilmaantuessaan varsin kiusallisia.

Tänä päivänä hormonikorvaushoitoa määrätään ja käytetään oireiden hoitoon, jolloin vain vaihdevuosioireista kärsivät naiset käyttävät hoitoja. Suhtautuminen hormonikorvaushoitoon vaihtelee; oireellisilla naisilla hoito on kuitenkin olennaista. Oireet saattavat olla niin voimakkaita, että ne heikentävät naisen elämänlaatua ja lisäävät riskiä joutua sairaslomalle.