Kipu

Mitä kipu on? Kipu on epämiellyttävä kokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen uhkaan tai jota kuvataan kudosvaurion käsittein. Kipu voi olla akuuttia tai kroonista eli lyhyt- tai pitkäkestoista. 

Akuutti kipu on lyhytaikaista ja johtuu elimellisestä tekijästä kuten esimerkiksi haavasta, murtumasta, synnytyksestä, leikkauksesta tai tulehduksesta. Akuutti kipu tavallisesti lievenee vaurion paranemisen myötä.  

Krooninen kipu on puolestaan pitkäaikaista, vähintään kolme kuukautta kestänyttä kipua. Sen taustatekijöinä voi olla esimerkiksi keskushermoston kivunsääntelymekanismin vika, ”väärä hälytys” tai viestityshäiriö, jota erilaiset biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät voivat ylläpitää.  

Mistä kipu johtuu?

Kipu on suojamekanismi. Kun ihminen satuttaa itsensä, syntyy kudosvaurio, joka voi olla:
•    Mekaaninen: esimerkiksi jos lyöt vasaralla sormeen
•    Lämmön aiheuttama: esimerkiksi palovammat
•    Kemiallinen: esimerkiksi tulehdukset ja myrkytykset 

Kudoksia vahingoittaville ärsykkeille herkkiä hermopäätteitä sanotaan kipuhermopäätteiksi eli nosiseptoreiksi. Näitä hermopäätteitä on runsaasti ihossa, luukalvossa, sidekudoksessa sekä sisäelimiä ympäröivissä kalvoissa, ja ne reagoivat mekaaniseen, lämmön aiheuttamaan ja kemialliseen ärsytykseen. 

Kivun aistimisen merkitys  on biologisessa merkityksessä suuri. Kipuaisti on ihmisille ja eläimille hengissä selviämisen ehto, sillä kipu varoittaa vaarasta. Kivun ansiosta opimme jo lapsena, ettei polttavaan lieteen kannata enää toista kertaa laittaa kättään eikä kiivetä liian korkealle, sillä putoaminen tuottaa kipua. Biologisessa mielessä kipu on siis välttämätön. Kroonistuessaan kipu kuitenkin menettää suojaavan merkityksensä, ja alkaa rajoittaa ihmisen toimintakykyä ja alentaa mielialaa.  

Miten kipukokemus syntyy?

Kivun tunnekokemus on monivaiheinen prosessi, johon saattaa liittyä pelkoa, harmia ja tuskaa.  Kipukokemus, havahtuminen kipuun, huomion kiinnittyminen kivuliaaseen kohtaan sekä kivun aiheuttamat automaattiset reaktiot kuten pulssin ja verenpaineen nousu ovat tyypillistä kivun tunnekokemuksessa.

Kipu voidaan kokea hyökkäyksenä omaa ruumista kohtaan. Sen epämiellyttävyyteen kuuluu paitsi kipu itse, myös kipua tuntevan ihmisen välitön halu päästä siitä eroon, kivun aiheuttajan välttäminen, kivun vastustaminen, siitä selviäminen tai sen kieltäminen. Näitä reaktiota saattaa olla vaikea erottaa itse kivusta, ja joillekin ne voivat olla jopa tuskallisempia kuin itse kipuaistimus.

Pitkäaikaiseen kipuun liittyy usein myös ahdistuneisuutta ja masennusta. Kroonisesta kivusta kärsivien elämänlaatu ja toimintakyky heikkenevät. Kivun tiedostamisesta tulee taakka, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin. 

Miten kipu vaikuttaa?

Kipu voi vaikuttaa toiminta- ja työkykyyn heikentäen elämänlaatua. Kipu saattaa aiheuttaa esimerkiksi sairauspoissaoloja töistä tai vähentynyttä liikunnallista aktiivisuutta. Lääkkeettömät hoidot ovat kivun hoidossa ensisijainen valinta ja ensin tulisi miettiä onko kipua mahdollista helpottaa itse, esimerkiksi liikunnalla tai kylmä- tai lämpöhoidolla.  Kipua ei kuitenkaan tule hoitaa omatoimisesti liian pitkään, varsinkaan, jos käyttää kivun lievitykseen tulehduskipulääkkeitä, sillä tulehduskipulääkkeiden jatkuvaa käyttöä ei suositella . Kannattaa kääntyä ajoissa lääkärin puoleen, sillä lääkäri voi auttaa kivun hoidon lisäksi pääsemään käsiksi kivun taustalla oleviin syihin.

Pitkittynyt kipu on osa monen elämää. Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan 35% aikuisista on kokenut vähintään kolme kuukautta kestänyttä kipua ja päivittäin kroonista kipua kokee 14% aikuisista.  Kroonisista kivuista suurin osa johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista.