Keuhkosyövän diagnosointi

Keuhkokudoksessa ei ole tuntoa ja tästä syystä keuhkosyöpä on usein aluksi oireeton. Joskus se voidaankin to­deta sattu­malta muiden tutkimusten yhteydessä.  Keuhkosyöpää epäiltäessä lääkäri kuuntelee potilaan keuhkot sekä tunnustelee keuhkoja lähinnä sijaitsevien (kaula, soliskuopat ja kainalot) imusolmukkeiden tilan.

Keuhkojen röntgenkuvaus sisältyy aina alkuvaiheen perustutkimuksiin, ja on yleisin taudin toteamistapa.

Keuhkoputkien tähystys eli bronkoskopia kuuluu niin ikään perustutkimuksiin. Sen avulla pyritään saamaan suora näköyhteys kasvaimeen, ja siten tarkempaa tietoa kasvaimen ulkonäöstä, koosta ja sijainnista. Keuhkoputkien tähystyksen yhteydessä keuhkokudosta voidaan tarvittaessa kuvantaa ultraäänianturin avulla (niin sanottu EBUS-tutkimus, endobronkiaalinen kaikukuvaus eli keuhkoputkien kaikutähystys). Tähystystutkimusten yhteydessä kasvaimesta voidaan ottaa koepala tai harjanäyte patologin kudostyyppiselvitystä varten.

Rintaontelon ja ylävatsan tietokonetomografiaa (TT tai CT) voidaan käyttää lisätutkimuksena antamaan tietoa paitsi kasvaimen koosta ja sijainnista, myös kasvaintaudin levinneisyydestä. Tietokonetomografia tehdään kaikille keuhkosyöpäpotilaille, joille suunnitellaan leikkausta tai parantavaa sädehoitoa.  Taudin pahanlaatuisuuden ja levinneisyyden kartoittamiseen sopii myös positroniemissiotomografia (PET).

Luuston isotooppikuvaus ja magneettikuvaus (MK tai MRI) eivät ole yleistyneet keuhkosyövän diagnostiikassa, mutta joissakin tilanteissa ne voivat sopia taudin levinneisyyden selvittämiseen.

Keuhkosyövän diagnostiikassa ei ole käytettävissä erityisiä seerumin merkkiaineita, eikä yleisistä laboratoriotutkimuksista juuri ole hyötyä diagnosoinnin kannalta.

Kudos- tai solunäytteen saaminen kasvaimesta on edellytys keuhkosyövän kudostyypin määrittämiselle sekä geenivirheiden tutkimiselle. Patologi määrittää histologisen kudostyypin ja valitsee edustavan näytteen mahdollisiin syöpägeenitutkimuksiin.