Mitä matkailijan on hyvä tietää antibioottiresistenssistä 

Matkailija voi tuoda reissultaan kotiin paitsi mahtavia muistoja ja onnistuneita valokuvia, myös resistenttejä suolistomikrobeja. Esimerkiksi Kaakkois- ja Etelä-Aasian matkailijoista suuri osa kantaa matkan jälkeen suolistossaan tällaisia bakteereja. Vaikka kantajuus kestääkin yleensä enintään joitakin kuukausia eikä suurin osa kantajista sairastu, ne voivat ehtiä aiheuttaa ongelmia matkailijan itsensä lisäksi myös hänen lähipiirilleen – ja jos sattuu joutumaan sairaalaan pian kotimaahan palattuaan - myös sairaalaympäristössä.

Ennen pandemiaa 350 000 suomalaista matkusti vuosittain huonon ravintohygienian maihin tropiikkiin ja subtropiikkiin, ja heistä 100 000 henkilön on arvioitu tuoneen mukanaan resistenttejä suolistomikrobeja. Maailmanlaajuisesti varovaisenkin arvion mukaan 100 miljoonaa matkailijaa kantaa vastustuskykyisiä bakteereja kotimaihinsa palatessaan.

Mitä yksittäinen matkailija voi tehdä välttääkseen resistenttien suolistobakteerien kotoutumisen suolistoonsa?

Yksilötasolla tärkeimmät riskitekijät resistenttien suolistobakteerien kotoutumiselle ovat matkan kohde, matkaripuliin sairastuminen ja antibioottien käyttö. Probioottien käytön ei taas ole todettu suojaavan resistenteiltä suolistomikrobeilta. Matkaripulin välttämiseksi ruoan puhtaus ja hyvä käsihygienia ovat tärkeitä, mutta huolellisistakin välttämistoimista huolimatta moni sairastuu, sillä ruoka saattaa saastua suolistomikrobeilla valmistamisen jälkeen esim. henkilökunnan käsistä tai huonojen säilytysolosuhteiden vuoksi.

Tärkein matkailijan itsensä hallittavissa oleva keino on välttää ei-välttämättömiä antibioottikuureja. Matkaripuliin otettu antibioottikuuri kaksinkertaistaa resistenttien suolistomikrobien kantajuuden todennäköisyyden. Suomessa suositellaan nykyisin antibioottikuurin matkalle mukaan ottamista vain sellaisiin tilanteisiin, joissa matkailijalla on sellainen vakava perussairaus, jota matkaripulin pitkittyminen voi pahentaa eikä matkakohdetta voida vaihtaa.

Jos matkaripuliin ei liity korkeaa kuumetta, hoidon kulmakivet ovat riittävä nesteytys ja tarvittaessa ripulilääke yli 12-vuotiaille. Mikäli ripuliin liittyy esim. korkeaa kuumetta tai yleistilan laskua, paikalliseen terveydenhuoltoon kannattaa hakeutua vakavien sairauksien, kuten malarian tai verenmyrkytyksen poissulkemiseksi. Näissä tilanteissa on myös syytä olla yhteydessä omaan vakuutusyhtiöön oikean hoitopaikan arvioimiseksi.

Koska antibiootteja saa monesta maasta ilman reseptiä ja niitä saatetaan tarjota paikallisesta apteekista jopa oireenmukaisena ripulinhoitona, on matkailijan syytä aina tarkistaa, mitä lääkettä paikallisapteekista mukaansa saa.

Matkailijakin voi siis osaltaan vaikuttaa mikrobilääkeresistenssin leviämiseen.

Kirjoittajat:

Tinja Lääveri, LT, sisätautien erikoislääkäri, infektiosairauksiin erikoistuva lääkäri, HUS Tulehduskeskus

Annika Nurmimäki, proviisori, Country Brand Lead, Pfizer