Sairastuminen saa aikaan tunnemyrskyn 

Tieto syövästä saa aikaan kriisin, joka pysäyttää kaiken. Sekä sairastuneen että läheisten mielessä risteilee monenlaisia ajatuksia ja tunteita, ja alkuun koko uutista voi olla vaikea uskoa edes todeksi.  

Jokainen reagoi kriisitilanteissa omalla tavallaan, ja siihen on myös annettava lupa. Siinä missä yksi haluaa puhua tunteensa ja ajatuksensa auki läheisten tai muiden tukihenkilöiden kanssa, toinen pysyy mieluummin hiljaa ja jäsentelee saamaansa tietoa ensin itsekseen. Kolmas taas saattaa kieltää koko tilanteen ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.  

Kriisistä yli pääseminen vie aina oman aikansa. Siinä auttavat läheisten, muiden syöpään sairastuneiden ja terveydenhuollon ammattilaisten tuki sekä sopivina paloina saatu tieto. Erityisen tärkeää on tietää, ettei kenenkään tarvitse jäädä uuteen tilanteeseen yksin, vaan että vertaistukea ja apua on saatavilla niin sairastuneille kuin läheisillekin. 

Mistä saan tarvitsemaani tukea?

Naiseus pysyy, vaikka keho muuttuu 

Suurin osa rintasyöpään sairastuneista on naisia. Vaikka tautia pystytään hoitamaan verrattain hyvin, sen vaikutukset omaan kehoon ja mieleen voivat tuntua pelottavilta. Olenko enää nainen ilman toista rintaa, hiuksia tai ripsiä? Myös hormonihoitojen tuomat vaihdevuosioireet kuumine aaltoineen ja yöhikoiluineen voivat tuntua kiusallisilta ja naiseutta latistavilta, painonnoususta puhumattakaan. 

Naiseus ei kuitenkaan ole kiinni ulkonäöstä, vaan omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Itsensä voi tuntea täydeksi naiseksi myös yhdellä rinnalla tai ilman hiuksia. Hankalien tunteiden käsittelyssä auttavat usein vertaistuki ja läheisten läsnäolo.  

Aika auttaa huoliin 

Tieto syövästä saa miettimään omaa ja läheisten jaksamista. Sairastuneella huoli kohdistuu usein ensimmäiseksi lapsiin ja puolisoon: miten lapset pärjäävät, jos äitiä ei kohta enää ole? Selviääkö puoliso arjen pyörittämisestä? Huolta herättää myös se, kun läheinen sairastuu. Ajatukset siitä, miten esimerkiksi puoliso tai vanhempi jaksaa syöpähoitojen keskellä ja miten kauan yhteistä aikaa on vielä jäljellä, ovat raskaita kantaa.

Pelot ovat luonnollisia, kun elämässä tapahtuu isoja muutoksia: epävarmuus tulevaisuudesta on otollista alustaa huolille ja masennukselle. Aika on usein paras lääke. Kun näkee, että arki jatkuu kaikesta huolimatta, myös pahimmat huolet ja pelot voivat siirtyä taka-alalle. 

Jokaisen tarina on erilainen 

Jokainen potilas tai sairautta läheltä seuraava saa apua ja lohtua erilaisista asioista – siitä, mikä toimii, pääsee parhaiten perille vain juttelemalla aiheesta avoimesti. On tärkeää, että syövästä voi puhua siinä missä mistä tahansa muustakin sairaudesta, mutta siitä ei suinkaan tarvitse puhua aina. Arkisista asioista rupattelu läheisten ja ystävien kanssa pitää mielen virkeänä ja auttaa jaksamaan raskaiden aikojen yli.  

Elämä ei pääty siihen, kun saa rintasyöpädiagnoosin. Alkujärkytyksen tasoituttua alkaa arjen pieniäkin asioita usein arvostaa eri tavalla ja tuntea kiitollisuutta sekä uudenlaista elämäniloa. Elämästä saa ja pitää nauttia syövästä huolimatta.