Verisyövät

Hematologiset syövät eli verisyövät ovat pahanlaatuisia veritauteja. Verisyövät jaetaan kolmeen pääryhmään: leukemia on luuytimen soluista lähtöisin oleva syöpä, lymfooma saa alkunsa imusolmukkeen soluista ja myelooma on plasmasoluiksi kutsuttujen verisolujen syöpä.

Verisyövät vaikuttavat verisolujen normaaliin kehitykseen ja toimintaan, minkä vuoksi ne eivät voi suorittaa välttämättömiä tehtäviään elimistössä. Normaalitilanteessa veren kantasoluista kehittyy luuytimessä erityyppisiä valkosoluja, punasoluja ja verihiutaleita. Verisoluja tarvitaan esimerkiksi infektioilta puolustautumiseen, hapen kuljettamiseen ja veren hyytymiseen. Verisyövissä kasvuedun saaneet pahanlaatuiset syöpäsolut valtaavat kasvutilaa muilta solutyypeiltä estäen niiden normaalin kehityksen ja toiminnan. Tästä aiheutuu erilaisia oireita kuten immuunipuolustuksen heikentymistä ja luustokipua. Hoitamattomina osa verisyövistä voi johtaa potilaan nopeaan menehtymiseen.  

 

Verisyöpiä on useita erilaisia, ja ne voidaan luokitella paitsi solutyypin myös perimämuutosten ja muiden piirteidensä perusteella alaryhmiin. Verisyöpätyyppi vaikuttaa myös oireisiin, hoitovalintaan ja ennusteeseen. Verisyövät jaotellaan kolmeen pääryhmään, jotka ovat leukemia, lymfooma ja myelooma. 

Leukemia

Leukemia on luuytimen valkosolujen esiasteista alkunsa saava verisyöpä. Leukemiassa pahanlaatuisia syöpäsoluja havaitaan sekä luuytimestä että verenkierrosta. Joskus syöpäsoluja saattaa kertyä myös imusolmukkeisiin tai muihin elimiin.

Leukemiat jaetaan neljään pääryhmään syövän etenemisnopeuden (akuutti tai krooninen) ja solutyypin (lymfaattinen tai myelooinen) mukaan: 

Akuutit leukemiat kehittyvät nopeammin kuin krooniset leukemiat ja ne vaativat usein voimakkaampia hoitoja. Lymfaattiset leukemiat kehittyvät luuytimen lymfosyyteistä, joita ovat T- ja B-lymfosyytit. Lähes kaikki muut valkosolut ovat myelooisia, ja myelooiset leukemiat kehittyvät näistä soluista.

Leukemia on lasten yleisin syöpämuoto. Vaikka lapsipotilailla todetaan useimmiten akuutti leukemia, tehoavat hoidot heillä yleensä hyvin. 

Lymfooma

Imusolmukesyöpä eli lymfooma saa alkunsa imusolmukkeista tai muiden kudosten imukudoksesta. Imusolmukkeet ovat elimistön puolustusjärjestelmän suodattamia, joiden läpi imuneste virtaa ennen suodattumista verenkiertoon. Lymfooma huomataankin usein suurentuneista imusolmukkeista, jotka voidaan havaita esimerkiksi kaulalta, kainaloista tai nivustaipeista tunnustelemalla. Diagnoosi varmistuu imusolmukkeista otetun kudosnäytteen perusteella. Turvonneet imusolmukkeet eivät yleensä ole merkki lymfoomasta, vaan ne liittyvät elimistön normaaliin tulehdusreaktioon.

Lymfoomat jaetaan kahteen päätyyppiin. Hodgkinin lymfooma on tyypillinen nuorten aikuisten lymfooma, kun taas muut lymfoomat luetaan niin kutsuttuihin non-Hodgkinin lymfoomiin, ja ne ovat tyypillisiä vanhemmilla potilailla. 

Myelooma

Plasmasolusyöpä eli myelooma on luuytimen ja veren plasmasolujen syöpä. Plasmasolut ovat B-lymfosyyteiksi kutsuttuja valkosoluja, jotka tuottavat elimistön puolustukselle välttämättömiä vasta-aineita. Myeloomissa vasta-aineiden tuotanto häiriintyy ja syöpäsolujen tuottamia poikkeavia vasta-aineita saattaa kertyä esimerkiksi munuaisiin. 

Myeloomasoluja kehittyy luuytimessä, josta ne voivat kulkeutua myös muualle elimistöön. Myeloomaa kutsutaankin usein multippeliksi myeloomaksi, koska sitä voi esiintyä ympäri elimistöä. 

Hoito ja ennuste

Verisyöpien syntyyn vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta yksityiskohtaisesti, joten niitä ei myöskään voida nykytiedon perusteella ehkäistä. Verisyöpien hoidossa on tärkeää, että tarkka diagnoosi tehdään jo hoidon alkuvaiheessa. Tämä mahdollistaa oikean hoitolinjan valinnan. Verisyöpien hoidossa käytetään muun muassa solunsalpaajia, täsmälääkkeitä, sädehoitoa sekä tietyissä tapauksissa myös kantasolusiirtoja. 

Hoitovalinta ja ennuste riippuvat syöpätyypin ja levinneisyyden lisäksi potilaan ominaisuuksista kuten iästä ja muista sairauksista. Osasta verisyöpiä on nykyhoidoilla mahdollista parantua kokonaan. Syöpähoidot kehittyvät kiivasta vauhtia, mikä parantaa hoitotuloksia myös verisyöpien hoidossa.