Krooninen myelooinen leukemia

Krooninen myelooinen leukemia (KML) on harvinainen verisolujen syöpäsairaus. KML:ssä verisolujen esiasteisiin eli luuytimen kantasoluihin muodostuu poikkeava kromosomi, mikä aiheuttaa myelooisten verisolujen ylituotantoa luuytimestä. Näihin soluihin kuuluvat lähes kaikki veren valkosolut T- ja B-lymfosyyttejä lukuun ottamatta. 

 

KML-kehitys

Suomessa kroonisen myelooisen leukemian diagnoosin saa vuosittain 50–60 henkilöä. KML-diagnooseja tehdään kaikissa ikäryhmissä, yleisimmin 40–70-vuotiailla. Lapsilla KML on erittäin harvinainen, vain 1–2 uutta tapausta löydetään vuosittain. 

KML on ensimmäinen syöpätauti, jonka taustalla todettiin 1960-luvulla erityinen kromosomipoikkeavuus. Kun solun tumassa olevien kromosomien 9 ja 22 alaosat katkeavat ja vaihtavat paikkaa, syntyy niin sanottu Philadelphia-kromosomi. Tässä kromosomissa kaksi geeniä, BCR ja ABL1, päätyvät vierekkäin ja muodostuu uudentyyppinen BCR-ABL1-fuusiogeeni. Fuusiogeeni ei ole elimistön normaalin säätelyn alainen, mikä johtaa verisolujen liialliseen tuotantoon. 

KML:n geenimuutoksen syytä ei toistaiseksi tunneta. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että geenimuutos ei ole synnynnäinen eikä taudin tiedetä periytyvän. Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että altistuminen säteilylle tai bentseenituotteille lisää vaurion syntymisen mahdollisuutta, mutta elintavoilla ei ole osoitettu olevan vaikutusta taudin syntyyn.

Oireet

KML diagnosoidaan yli 90 prosentilla potilaista taudin oireettomassa tai vähäoireisessa kroonisessa vaiheessa. Yleensä tauti löytyy sattumalöydöksenä, kun potilaan poikkeavien veriarvojen takia tehdään jatkotutkimuksia. Osalla potilaista esiintyy oireita, kuten hikoilua, laihtumista ja väsymystä. Vatsavaivoja voi aiheutua suurentuneen pernan takia. Potilailla saattaa esiintyä myös verenkiertohäiriöitä tai verenvuotoja, jos veressä on erittäin paljon valkosoluja. 

Taudin edenneitä vaiheita kutsutaan kiihtyneeksi eli akseleraatiovaiheeksi ja blastikriisiksi. Blastikriisi on akuutin leukemian kaltainen tila.  

Diagnoosiin käytettävät tutkimukset

Kroonisen myelooisen leukemian diagnoosin perustana on BCR-ABL1-fuusiogeenin osoittaminen joko luuydinnäytteen tai veren soluista. Yleisimmin määritykseen käytetään herkkää PCR-laboratoriomenetelmää, joka perustuu geenipätkän monistamiseen polymeraasiketjureaktion avulla. Ennen hoitojen aloittamista tehdään diagnoosia täydentävänä tutkimuksena kromosomitutkimus luuytimestä ja verestä, minkä avulla nähdään mahdolliset muut kromosomistomuutokset. Noin 10 %:lla KML-potilaista todetaan diagnoosivaiheessa muitakin kromosomimuutoksia, jotka saattavat ennustaa vaikeahoitoisempaa tautimuotoa. 

Hoito

KML:n hoito on kehittynyt viime vuosikymmeninä nopeasti. Nykyisin KML:ää hoidetaan ensisijaisesti tyrosiinikinaasin (TK) estäjähoidoilla. TK-estäjät toimivat täsmälääkkeinä BCR-ABL1-fuusiogeenin toiminnan vaimentamisessa. Ensimmäinen TK-estäjä on ollut käytössä 1990-luvun lopulta alkaen, jolloin se mullisti KML:n hoidon kokonaan. Aiemmin lähes aina kuolemaan johtanut sairaus saatiin TK-estäjähoidon avulla muutettua suurella osalla potilaista krooniseksi sairaudeksi. KML:n hoidossa lääkkeiden säännöllinen käyttö on tärkeää, sillä tutkimuksissa on osoitettu epäsäännöllisen käytön huonontavan hoitovastetta ja -ennustetta.

KML:n hoitoon on viime vuosina tullut myös uudempia toisen polven TK-estäjiä. Toisen polven TK-estäjiin siirrytään erityisesti tapauksissa, joissa hoitovaste ensimmäiselle lääkkeelle menetetään tai potilas ei siedä hoitoa. Fuusiogeenin mutaatio eli muuntuminen niin, ettei lääkemolekyyli pysty enää sitoutumaan kohteeseensa, aiheuttaa lääkevaihdon noin joka viidennelle potilaalle. 

Nyt kun TK-estäjiä on käytettävissä, vain pieni osa potilaista saa KML:n hoitoon alfainterferonia. Alfainterferonihoitoa voidaan harkita, mikäli TK-estäjähoidot eivät sovellut eikä kantasolujen siirto ole mahdollista.

Lääkehoidon alkaessa potilaita seurataan tarkasti, jotta syöpäsolujen poistuminen verestä ja luuytimestä voidaan varmistaa. Myöhemmässä vaiheessa pelkkä verikoe yleensä riittää. Lisäksi verestä tarkkaillaan muita merkkiaineita, joilla seurataan muun muassa hoidon mahdollisia sivuvaikutuksia. 

Mikäli tauti etenee hoidosta huolimatta kroonisesta kiihtyneeseen vaiheeseen, hoidoksi vaihdetaan yleensä toisen polven TK-estäjä. Sen sijaan blastikriisissä, joka muistuttaa akuuttia leukemiaa, hoidoksi valitaan yleensä monisolunsalpaajahoito yhdistettynä TK-estäjään. Lisäksi blastikriisivaiheen potilaalle harkitaan kantasolujen siirtoa mahdollisuuksien mukaan.  

Nykytiedon valossa ajatellaan, että KML:n ainoa parantava hoito on allogeeninen eli sisarus- tai rekisteriluovuttajan kantasolujen siirto. Allogeenisen kantasolusiirron soveltuvuutta arvioidaan aina potilaskohtaisesti. Lisäksi vain osalle potilaista löytyy sopiva kantasolujen luovuttaja. Allogeeninen kantasolujen siirto toteutetaankin KML:n hoidossa vain, mikäli TK-estäjälääkkeillä ei saada hoitovastetta, hoitovaste menetetään tai TK-estäjälääkkeitä ei voida haittavaikutusten vuoksi käyttää. 

Käynnissä olevat tutkimukset tulevat lisäämään ymmärrystämme siitä, voisiko KML-potilaan TK-estäjähoidon mahdollisesti lopettaa kokonaan, jos hyvä hoitovaste säilyy vuosien ajan. Toistaiseksi tällaisia hoitokokeiluja tehdään vain erityisissä lopetustutkimuksissa tiukan seurannan alla. Lisäksi tutkimuksissa kehitetään erityisesti KML:ään johtavien kantasolujen tuhoamiseen tähtääviä hoitoja, joiden avulla KML voitaisiin mahdollisesti hävittää elimistöstä kokonaan.

Ennuste ja seuranta

Suurimmalle osalle potilaista KML:n nykyhoidot ovat tehokkaita. Mikäli lääkehoito tehoaa hyvin, KML-potilaan elinajan ennuste ei eroa merkittävästi muusta samanikäisestä väestöstä. Useimmat KML-potilaat elävätkin täysin normaalia elämää, joskin krooninen syöpäsairaus on henkisesti kuormittava ja hoidoista voi aiheutua sivuvaikutuksia. 

KML-potilaita hoidetaan ja seurataan pääosin erikoissairaanhoidossa veritauteihin perehtyneen lääkärin vastaanotolla. Potilaita, joilla on vakaana pysyvä pieni tautitaakka, seurataan 1–2 kertaa vuodessa laboratoriokokeiden ja muiden tutkimusten avulla.