Akromegalian oireet

Akromegaliaan liittyy laaja, usein hitaasti kehittyvien oireiden kirjo, jolle on tyypillistä suuri yksilöiden välinen vaihtelu.
akromegalian synty ja oireet

Lataa kuva koneellesi

Aikuisella kasvuhormonin liikaeritys voi aiheuttaa jättikärkisyyttä eli nenän, leuan, kulmakaarien, kämmenien ja jalkaterien suurenemista. Aikaa myöten kämmenten ja jalkaterien kasvaessa huomio saattaa kiinnittyä pieneksi jäävään sormukseen, rannekelloon tai kenkiin. Pitkälle kehittyneessä akromegaliassa kasvonpiirteet muuttuvat, vaikkakin muutos tapahtuu niin hitaasti, ettei ulkonäönmuutosta välttämättä huomaa. Leuan jykevöityminen ja pidentyminen ovat usein selkeimmin havaittavia merkkejä, mutta myös nenä, huulet ja hampaiden välit saattavat suurentua. Luiden ja nivelsiteiden liikakasvu voi aiheuttaa nivelkipua. Akromegalialle tyypillisiä oireita ovat myös liikahikoilu ja rasvoittuva iho sekä väsymys ja unihäiriöt. Nielun ja kurkunpään muutokset sekä paksuuntuva kieli voivat aiheuttaa kuorsausta, uniapneaa ja äänen madaltumista.

Muita akromegaliaan liittyviä sairauksia ovat verenpainetauti ja tyypin 2 diabetes. Suomalaisista akromegaliapotilaista verenpainelääkitystä käyttää noin puolet, ja diabeteslääkitystä joka viides yli 50-vuotiaista akromegaliapotilaista. Osalle potilaista kehittyy rannekanavaoireyhtymä, joka voi aiheuttaa kihelmöintiä tai kipua kämmenissä. Aivolisäkkeen rauhaskasvain voi suurentuessaan painaa ympäröiviä kudoksia aiheuttaen vaikeaa päänsärkyä tai näköhermoa painaessaan ongelmia näköaistissa. Kasvain voi myös tuottaa liikaa prolaktiinihormonia, mikä aiheuttaa miehillä impotenssia ja hedelmättömyyttä sekä naisilla kuukautishäiriöitä ja maidon eritystä rinnoista. Vuosien saatossa hoitamaton akromegalia lisää sairastuvuutta sydän- ja verisuonisairauksiin. Lisäksi akromegaliaan liittyy kohonnut paksusuolikasvainten riski.
  
Kasvuikäisillä lapsilla akromegalia aiheuttaa kärkijäsenten kasvun sijasta kiihtynyttä pituuskasvua, josta ilman hoitoa voi seurata jättikasvuisuutta. Lapsuusiän akromegalia on aikuisiän muotoa huomattavasti harvinaisempi, mutta se diagnosoidaan usein nopeammin poikkeuksellisen voimakkaan pituuskasvun vuoksi.
 

Akromegalian toteaminen

Useimmiten akromegalia ilmenee 40–50 vuoden iässä, mutta se voi myös ilmetä missä iässä tahansa. Koska akromegalian oireet kehittyvät yleensä hitaasti, voi sairauden tunnistaminen kestää pitkään, jopa 8–10 vuotta oireiden alkamisesta. Oireiden tunnistamista hankaloittaa yksilöiden välillä esiintyvä suuri vaihtelu. Akromegalian diagnoosi tehdään erikoissairaanhoidossa. Laboratoriotutkimuksissa mitataan veren kasvuhormonin sekä kasvuhormonin vaikutusta välittävän insuliininkaltaisen kasvutekijän (IGF-1) pitoisuudet. Aivolisäkkeestä erittyvä kasvuhormoni aikaansaa maksassa IGF-1:n tuotannon verenkiertoon. Laboratoriotulokset tulkitsee yleensä endokrinologian erikoislääkäri. Kasvuhormonimääritys ei yksin riitä akromegalian toteamiseen, sillä hormonipitoisuus veressä vaihtelee. Siksi diagnoosi vahvistetaan sokerirasituskokeella, jossa terveellä yksilöllä kasvuhormonin eritys vähenee, kun taas akromegaliapotilaalla veren kasvuhormonipitoisuudet pysyvät korkeina. Hyvänlaatuisen kasvaimen koko ja sijainti selvitetään magneettikuvauksella. 

 

Sisällön on tarkistanut endokrinologian erikoislääkäri Saara Metso.