Reuma

Reumasairauksiin kuuluvat tuki-ja liikuntaelimistön toiminnan häiriöt ja sairaustilat. Useimmat reumasairaudet ovat autoimmuunisairauksia, mikä tarkoittaa sitä, että jokin laukaiseva tekijä aiheuttaa perinnöllisesti alttiille henkilölle immunologisen järjestelmän pitkäkestoisen aktivoitumisen.  Reuman itsehoitoa käsittelevä teksti perustuu Suomen reumaliiton julkaisemaan Reuma-aapiseen.1

Mikä on reuma?

Reumasairauksiin kuuluvat tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan häiriöt ja sairaustilat ovat hyvin erilaisia oireiltaan ja vaikutuksiltaan. Ne voivat olla lieviä ja nopeasti ohimeneviä, mutta joskus myös vaikeaoireisia. Reumasairauksien hoidon tarve vaihtelee oireiden ja vaikutusten mukaan.

Reumasairaudet voidaan jakaa tulehduksellisiin ja ei-tulehduksellisiin. Tulehduksellisiin kuuluvat nivelreuma, lastenreuma, spondylartropatiat eli esimerkiksi selkärankareuma, niveltulehdus ja nivelpsoriaasi sekä kideartriitit, viruksen, bakteerin tai muun mikrobin aiheuttama niveltulehdus, systeemiset sidekudossairaudet ja vaskuliitit. Ei-tulehduksellisiin kuuluvat degeneratiiviset eli rappeutumiseen liittyvät sairaudet, hormonaalisiin tai aineenvaihdunnan sairauksiin liittyvät reumaattiset oireet, sekä pehmytkudoksen sairaudet.

Useimmat reumasairaudet ovat autoimmuunisairauksia, mikä tarkoittaa sitä, että jokin laukaiseva tekijä aiheuttaa perinnöllisesti alttiille henkilölle immunologisen järjestelmän pitkäkestoisen aktivoitumisen. Syntyvä tulehdusreaktio kohdistuu elimistön omia rakenteita ja kudoksia vastaan aiheuttaen useimmiten erilaisia tuki- ja liikuntaelinten oireita

Sivuston teksti keskittyy aikuisten tulehduksellisiin, niveloireisiin reumatauteihin, joita kutsumme tekstissä yleisnimityksellä ”reuma”. Eri reumatyyppien diagnosointi, oireet ja hoito voivat vaihdella sairaudesta riippuen.

Mistä reuma johtuu?

Useimpien reumasairauksien syytä ei tiedetä. Usein syynä on autoimmuunitulehdus, jonka laukaisijana uskotaan olevan jonkin ulkoisen tekijän, esimerkiksi infektion, mutta tarkka aiheuttaja on yleensä tuntematon. Osassa autoimmuunitulehduksista kehittyy erityisiä sairaudelle ominaisia vasta-aineita, joita voidaan hyödyntää diagnoosin tekemisessä.

Reumasairaudet eivät ole suoraan periytyviä, mutta perinnöllinen alttius vaihtelee eri sairauksissa. Esimerkiksi yksi selkärankareumalle altistava tekijä on perinnöllinen HLA-B27 -antigeeni, mutta pelkästään tämän antigeenin toteaminen ei kuitenkaan merkitse sairastumista. Hormonaaliset tekijät, kuten raskaus tai vaihdevuodet, saattavat vaikuttaa reumasairauden puhkeamiseen naisilla.

Ravinto- tai ympäristötekijöillä ei ole osoitettu olevan kovin merkittävää vaikutusta reumaan sairastumiseen, mutta liikunnalliset ja terveelliset elämäntavat edistävät tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä ja näin tukevat reumasairauksien hoitoa reumasairauksia. Selvin yhteys on tupakointiin, jonka on todettu lisäävän alttiutta sairastua nivelreumaan.

 

Uusittu viimeksi 09/2024

Suomen reumaliitto: Reuma-aapinen, 2013. Osoitteessa: https://reumaliitto.fi/reuma-aapinen. Viitattu 21.3.2024.