Lapsen kasvu ja kehitys

Lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat monet tekijät yhdessä. Näitä ovat muun muassa hormonit, perintötekijät, ravinnon määrä ja koostumus, hivenaineet, vitamiinit, sekä sairaudet.

Hormonit

Tärkeimmät lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat hormonit ovat kasvuhormoni, kilpirauhashormoni ja sukupuolihormonit.

Kasvuhormonia erittyy aivolisäkkeestä. Tämä hormonieritys tapahtuu sykähdyksittäin yöaikaan, mikä korostaa yöunen merkitystä lapsille. Kasvuhormoni ei vaikuta vain lapsen pituuskasvuun, vaan se myös säätelee elimistön rasvavarastojen käyttöä ja neste- ja suolatasapainoa sekä edistää lihasproteiinien synteesiä. Kasvuhormoni vaikuttaa myös lapsen psyykkiseen hyvinvointiin ja energiatasoon.

Kilpirauhasen erittämää kilpirauhashormonia tarvitaan kaikkeen kasvuun ja kehitykseen. Erityisesti hermosolut ovat kilpirauhashormonista riippuvaisia. Kilpirauhasen vajaatoiminta johtaa lapsen kasvun hidastumiseen ja voi jopa pysäyttää pituuskasvun, jolloin suhteellinen paino nousee.

Sukupuolihormonien erittyminen on aivolisäkkeen säätelemää. Sukupuolihormonit vaikuttavat murrosiässä yhdessä kasvuhormonin kanssa. Erityisesti estrogeeniset hormonit säätelevät murrosiän kasvupyrähdystä ja sitä seuraavaa luuston kasvurustojen sulkeutumista, minkä seurauksena lapsen pituuskasvu päättyy.

Perintötekijät

Perintötekijät vaikuttavat sekä aikuispituuteen että lapsen kasvun kestoon. Vanhempien pituuksien perusteella voidaan arvioida odotuspituus. Se ennustaa kuitenkin huonosti lasten aikuispituutta perheissä, joissa vanhempien suhteellinen pituus on hyvin erilainen. Perimän vaikutusta kasvunopeuteen voidaan arvioida vanhempien ja sisarusten murrosikäkehittymisen ajoittumisen avulla.

Ravitsemus

Ravitsemus vaikuttaa selvästi lapsen kasvuun ja kehitykseen. Aliravitsemus on maailmanlaajuisesti pääasiallinen lasten kasvuhäiriöiden syy. Länsimaissa taas erilaiset aineenvaihdunnan ja ruuansulatuskanavan häiriöt sekä nykypäivänä yleistyneet syömishäiriöt voivat hidastaa kasvua. Liikasyönti puolestaan johtaa lihavuuteen, jolloin kasvuvauhtikin yleensä nopeutuu.

Sairaudet

Krooniset sairaudet ovat tavallisin kasvuhäiriöiden aiheuttaja. Kyseessä voi olla muun muassa synnynnäinen sydänsairaus, astma, ruoansulatuskanavien sairaudet, hormonihäiriöt tai maksa- ja munuaissairaudet. Sairauksista tunnetuimpia lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavia ovat Turnerin oireyhtymä ja Prader-Willin oireyhtymä. Myös pienikokoisena syntyneet vauvat saattavat kärsiä alipainosta, lyhytkasvuisuudesta tai molemmista.

Turnerin oireyhtymä esiintyy vain naisilla ja johtuu toisen X-kromosomin osittaisesta tai täydellisestä puuttumisesta. Tässä kromosomissa on osa niistä perintötekijöistä, jotka liittyvät munasarjan kehittymiseen, sukupuolihormonien erittymiseen, sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen ja pituuskasvuun. Oireyhtymä todetaan usein vasta murrosikäkehityksen viivästyessä tai jäädessä puutteelliseksi. Suomessa syntyy vuosittain noin 10-15 Turner-tyttöä. Pituuskasvuun voidaan vaikuttaa kasvuhormonihoidolla, jonka käytöstä on hyviä kokemuksia. Kasvuhormonihoidon ansiosta Turnerin oireyhtymää sairastavat eivät jää niin lyhyiksi kuin aiemmin ilman hoitoa. Hormonikorvaushoito mahdollistaa Turner-tyttöjen kehittymisen naisiksi, toisin sanoen se mahdollistaa luonnollista murrosikää vastaavan kehityksen.

Prader-Willin oireyhtymä (PWS) on geneettisen muutoksen aiheuttama oireyhtymä. Suomessa arvioidaan olevan noin 150-170 Prader-Willin oireyhtymää sairastavaa henkilöä. Oireyhtymän keskeisimpiä piirteitä ovat hidastunut kehitys, oppimisvaikeudet, lihasten heikkous, poikkeuksellinen lyhytkasvuisuus, tietyt kasvonpiirteet sekä vajaasti kehittyneet sukupuolielimet. Osan oireista aiheuttavat häiriöt väliaivojen alueella hypotalamuksessa. Hypotalamus on aivojen osa, joka muun muassa säätelee ruokahalua, ruumiin lämpötilaa, nukkumista, tunteita sekä vaikuttaa kasvuun ja puberteetin alkamiseen.

Pienikokoisena syntyneet vauvat eli SGA-lapset saattavat kärsiä alipainosta, lyhytkasvuisuudesta tai molemmista. Pienikokoisuus ei ole vielä merkki siitä, että vauva olisi sairas tai jäisi kehityksessä ikäisiään jälkeen. Pienenä syntynyt lapsi on usein aivan terve, ja syy pienikokoisuuteen voi olla perinnöllinen. Syntyvistä lapsista noin 2,5 prosenttia on raskauden kestoon nähden pienikokoisia ja usein syy sikiön pienipainoisuuteen jää epäselväksi.