Eturauhassyöpä

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä: vuonna 2015 Suomessa todettiin 4 855 uutta eturauhassyöpätapausta. Potilaiden keskimääräinen sairastumisikä on yli 70 vuotta.

Eturauhassyöpädiagnoosien määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun puolivälistä, mutta vuoden 2005 jälkeen määrän kasvu on tasoittunut. Syynä diagnoosien lisääntymiseen vuosituhannen vaihteessa oli pääasiassa PSA-testin (PSA eli prostataspesifinen antigeeni) käytön voimakas lisääntyminen. Arviolta lähes 80 %:lla yli 80-vuotiaista miehistä on eturauhassyöpä, vaikka tauti ei aiheuttaisi heillä lainkaan oireita. Koko väestöä koskevien PSA-seulontatestien hyödyistä on kiistelty, koska suurin osa iäkkäiden miesten eturauhassyövistä on hyvin hidaskulkuisia, jolloin hoidosta voi koitua heille enemmän haittaa kuin hyötyä. Nykyisen tietämyksen perusteella oireettomia miehiä ei ole syytä seuloa PSA-testillä.

Eturauhassyöpä on hormoniriippuvainen kasvain. Sen syntyyn vaikuttavat syyt tunnetaan vain osittain. Vahvimmiksi riskitekijöiksi on tunnistettu ikä, etninen tausta, ympäristötekijät ja lähisukulaisilla todettu eturauhassyöpä (perinnölliset riskitekijät). Myös hormonaalisilla tekijöillä uskotaan olevan merkitystä taudin kehittymisessä.

Oireet

Eturauhassyöpä on varhaisvaiheessa usein oireeton. Mikäli paikallinen eturauhassyöpä aiheuttaa oireita, niistä tavallisimpia ovat virtsaamiseen liittyvät vaivat: virtsaamisvaikeus, virtsasuihkun heikentyminen ja tihentynyt virtsaamistarve (myös öisin). Valtaosassa tapauksista näiden oireiden taustalla on kuitenkin hyvänlaatuinen syy, useimmiten eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Eturauhassyövälle tunnusomaista on oireiden nopea ilmaantuminen ja paheneminen, toisin kuin hyvänlaatuisessa eturauhasen liikakasvussa.

Noin viidesosalla potilaista ensimmäiset oireet aiheutuvat luuston etäpesäkkeistä. Silloin tavallisin oire on luustokipu tai murtuma. Levinneen taudin oireita voivat myös olla anemia ja laihtuminen.

Diagnoosiin käytettävät tutkimukset

Eturauhasen toiminnan muutokseen viittaavissa oireissa lääkäri tunnustelee eturauhasta peräsuolen kautta. Näin saadaan tietoa eturauhasen koosta, kiinteydestä ja mahdollisista kyhmyistä.

PSA-verikokeen arvo suurenee merkittävästi eturauhassyövässä lähes aina, tosin arvo voi suurentua myös eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa. Poikkeava PSA-arvo voi johtaa jatkotutkimuksiin, joista tärkein on peräsuolen kautta tehtävä kaiku- eli ultraäänitutkimus, jossa voidaan ottaa eturauhasesta koepaloja. Koepalat, joita kerätään yleensä 10–12 kappaletta, otetaan neulalla järjestelmällisesti eturauhasen eri osista. Magneettikuvausta voidaan käyttää lisämenetelmänä, erityisesti epäselvissä tilanteissa. 

Mikäli edellä mainituissa tutkimuksissa on todettu syöpäkasvain, kartoitetaan mahdollisia luuston etäpesäkkeitä luuston isotooppitutkimuksella. 

Hoito

Osa paikallisista eturauhassyövistä kasvaa hyvin hitaasti, joten ne voivat ilman hoitoakin pysyä oireettomina tai vähäoireisina vuosien ajan. Pelkkä aktiivinen seuranta toistuvien kontrollikäyntien muodossa voi olla paras ratkaisu etenkin, jos muut sairaudet tai korkea ikä tekevät muista hoitotavoista riskialttiita.

Paikallinen eturauhassyöpä voidaan hoitaa poistamalla eturauhanen leikkauksessa. Leikkauksen vaihtoehtona on sädehoito, jolla pyritään tuhoamaan paikallinen kasvain ja tarvittaessa lähialueen imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Hoitotuloksien parantamiseksi voidaan käyttää hormonaalista hoitoa lisänä ennen sädehoitoa, sen aikana, sekä sen jälkeen, riippuen taudin uusiutumisriskistä. 

Jos syöpä on jo levinnyt muualle elimistöön, tarvitaan muita hoitoja. Eturauhassyöpä on riippuvainen mieshormoneista eli androgeeneista, joista tärkein on testosteroni. Lääkehoidolla pyritäänkin joko estämään testosteronin tuotanto kiveksissä tai sen vaikutukset kasvainkudokseen. Kivesten testosteronituotannon estossa myös kivesten poisto (orkiektomia) on edelleen mahdollinen hoitomuoto. Hormonaalinen lääkehoito voi hidastaa taudin kulkua tai pysäyttää taudin etenemisen jopa vuosiksi. Hoidon melko yleisiä haittavaikutuksia ovat sukupuolisen halun ja erektiokyvyn tai molempien heikentyminen, kuumat aallot, hikoilu ja luiden haurastuminen.

Eturauhassyövällä on taipumus muuttua jossain vaiheessa hormonihoidosta riippumattomaksi (niin sanottu kastraatioresistentti eturauhassyöpä). Tässä tilanteessa hoitoa voidaan kuitenkin jatkaa niin kutsutuilla toisen polven antiandrogeeneilla. Hyväkuntoisia potilaita voidaan hoitaa myös solunsalpaajilla. Eturauhassyövän etäpesäkkeitä ilmenee tavallisimmin luustossa. Luustoetäpesäkkeisen syövän hoitoon liitetään usein luustolääke, joka hidastaa luuston aineenvaihduntaa ja vähentää siten luustotapahtumien, kuten luunmurtumien ja luustokipujen, esiintymistä. Luustokipuja voidaan hoitaa myös sädehoidolla. 

Ennuste ja seuranta

Eturauhassyöpään sairastuneiden ennuste on hyvä, sillä viiden vuoden kohdalla 93 % kaikista potilaista on elossa. Paikallista, hyvin erilaistunutta eturauhassyöpää sairastavista miehistä jopa 90–94 % on elossa vielä 10 vuoden kohdalla. Levinnyttä eturauhassyöpää sairastavien elinaikaennuste on keskimäärin 2–3 vuotta.

Pienen riskin eturauhassyöpäpotilaiden ennuste on niin hyvä, että usein määräajoin toteutettava aktiivinen seuranta riittää eikä leikkaus- tai sädehoidolle ole välttämättä lainkaan tarvetta. Mikäli etenemisriski on hyvin pieni ja potilas hyvin iäkäs tai hänellä on merkittäviä perussairauksia, voidaan jättäytyä passiiviseen seurantaan. Seurantatapa määritetään aina potilaskohtaisesti huomioiden eturauhassyövän piirteiden lisäksi myös potilaan yleistila.