Rintasyöpä

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpätyyppi Suomessa ja noin joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään jossakin elämänsä vaiheessa. Ennusteiden mukaan rintasyöpä tulee lisääntymään tulevaisuudessa lähinnä väestön ikääntymisen vuoksi. Rintasyövän ennuste on kuitenkin parantunut syövän varhaisemman toteamisen ja kehittyneiden hoitojen ansiosta.

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpätyyppi Suomessa. Noin joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään jossakin elämänsä vaiheessa. Vuonna 2015 rintasyöpään sairastui yli 5 000 naista. Rintasyöpä yleistyy tuntuvasti 45. ikävuoden jälkeen. Potilaat ovat taudin toteamishetkellä keskimäärin 60-vuotiaita. Sairastuminen alle 30-vuotiaana on harvinaista. 

Myös mies voi sairastua rintasyöpään, vaikka tämä on harvinaista. Vuonna 2015 rintasyöpään sairastui Suomessa 30 miestä.

Rintasyövän riskitekijät ovat usein hormonaalisia, ja monet niistä liittyvät naisen normaaliin elämänkaareen. Riskiä sairastua rintasyöpään suurentavat jonkin verran varhainen kuukautisten alkamisikä, myöhään alkaneet vaihdevuodet, lapsettomuus ja myöhäinen ensisynnytys. Myös pitkäaikainen hormonikorvaushoito, ylipaino, ionisoiva säteily tai runsas alkoholinkäyttö voivat suurentaa rintasyöpäriskiä. Suurella osalla sairastuneista ei kuitenkaan ole tunnettuja rintasyövän riskitekijöitä. Rintasyöpäriskiä pienentäviä tekijöitä ovat varhainen ensisynnytys, täysiaikaisten raskauksien suuri määrä, imetys, normaali paino sekä liikunta. Perinnöllinen alttius liittyy noin 5-10 %:iin rintasyövistä. 

Oireet

Tavallisin rintasyövän oire on kivuton kyhmy rinnassa. Rinnassa voi olla ihomuutoksia, kuten ihottumaa, tulehdusmaista punoitusta tai ihon tai nännin vetäytymistä. Joissakin tapauksissa ensioire voi olla kirkas tai verinen erite nännistä. Rinnan koko voi myös muuttua tai rinnassa voi tuntua epämääräistä pistelyä tai kipua.

Seulontamammografioiden ansiosta merkittävä osa rintasyövistä löytyy varhaisessa vaiheessa oireettomina. Säännöllinen rintojen omatarkkailu kerran kuukaudessa mahdollisten muutosten havaitsemiseksi on myös tärkeää.

Diagnoosiin käytettävät tutkimukset

Kliiniseen tutkimukseen kuuluvat rintojen ulkoinen tarkastaminen sekä rintojen, kainaloiden ja soliskuoppien tunnustelu käsin. Kuvantamistutkimuksena käytetään mammografiaa eli rintojen röntgenkuvausta. Mammografiaa täydennetään usein vielä kaiku- eli ultraäänitutkimuksella. Ultraäänellä voidaan myös ohjata neulanäytteen ottoa ja kasvainalueen merkintää leikkausta varten. Vasta neulanäyte varmistaa, onko kyseessä hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen muutos. Joissakin tilanteissa voidaan käyttää yllä mainittujen lisäksi rintojen magneettikuvausta.

Syövän merkkiaineista tai muista laboratoriotutkimuksista ei juuri ole hyötyä rintasyövän diagnoosivaiheessa.

Patologin osuus rintasyövän diagnostiikassa on erittäin tärkeä, sillä rintasyöpädiagnoosi perustuu patologin tekemään kudostutkimukseen. Patologille kuuluu myös syövän tyypitys, erilaistumisasteen määritys, paikallisen leviämisen arviointi leikkauksessa otettavista kainalon imusolmukenäytteistä sekä kasvainsolukon hormoniherkkyyden ja HER-2-tekijän määritys. Kaikki nämä yhdessä antavat tietoa kasvaimen biologisesta luonteesta ja auttavat hoidon suunnittelussa.

Levinneisyystutkimuksia tehdään alkuvaiheessa potilaille, joilla syövän leviämisriski muualle elimistöön on suurentunut. Levinneisyystutkimuksiin kuuluvat luuston isotooppikartoitus, vatsan alueen ultraäänitutkimus ja keuhkokuva. Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä koko vartalon tietokonekerroskuvaus (niin kutsuttu TT tai CT).

Hoito

Rintasyövän hoito ja ennuste riippuvat siitä onko kyseessä paikallinen, uusiutunut vai levinnyt rintasyöpä. 

Paikallisen rintasyövän hoito

Leikkaushoito

Paikallisen rintasyövän hoito alkaa tavallisesti leikkauksella. Leikkaus voi olla joko rinnan säästävä leikkaus (rinnan osapoisto) tai mastektomia (koko rinnan poisto). Säästävä leikkaus tehdään potilaan sitä toivoessa, ellei sille ole estettä. Säästävän leikkauksen mahdollisuuteen vaikuttavat kasvaimen sijainnin ja koon lisäksi muun muassa rinnan koko. Päätös leikkaustyypistä tehdään yksilöllisesti. Kun koko rinta joudutaan poistamaan, voidaan harkita välitöntä leikkauksen yhteydessä tehtävää rintarekonstruktiota (rinnan korjausleikkaus). Rintarekonstruktio voidaan tehdä myöhemminkin.

Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä tehdään vartijaimusolmuketutkimus tai kainaloimusolmukkeiden poisto. Vartijaimusolmuke on ensimmäinen imusolmuke, johon imuneste ja sen mukana mahdolliset syöpäsolut tulevat suoraan kasvaimesta. Vartijaimusolmuketutkimusta käytetään yleisemmin pienissä rintasyöpäkasvaimissa. Jos leikkauksen aikana tutkitusta vartijaimusolmukkeesta löydetään rintasyövän etäpesäkkeitä, kaikki kainaloimusolmukkeet poistetaan. Kainaloimusolmukkeiden poisto voi aiheuttaa yläraajan turvotusta ja kainalon tuntopuutosta.

Sädehoito

Leikkauksen jälkeisellä sädehoidolla pyritään tuhoamaan mahdollisesti jäljelle jääneet syöpäsolut leikkausalueelta tai sen läheisyydestä. Sädehoitoa ei anneta potilaille, joiden pienikokoinen kasvain on hoidettu koko rinnan poistolla ja joiden kainalossa ei ole ollut metastaaseja. Sen sijaan säästävän rintaleikkauksen jälkeen sädehoito annetaan yleensä aina. Hoito annetaan joko rinnan alueelle osapoiston jälkeen tai rintakehän alueelle rinnan kokopoiston jälkeen. Tarvittaessa hoidetaan myös kainalon imusolmukealueet. Jos potilas tarvitsee liitännäishoitona solunsalpaajia eli sytostaatteja, annetaan sädehoito yleensä niiden jälkeen. Sädehoitoa annetaan pieninä annoksina perättäisinä arkipäivinä tavallisesti muutaman viikon ajan.

Liitännäislääkehoidot

Jos kasvain on levinnyt kainalon imusolmukkeisiin tai on luonteeltaan herkästi leviävä, potilaalle annetaan leikkauksen jälkeen niin kutsuttua liitännäislääkehoitoa, jolla pyritään tuhoamaan elimistöön mahdollisesti jääneet syöpäsolut. Liitännäislääkehoitoja ovat solunsalpaajat eli sytostaattihoidot, hormonaaliset hoidot sekä HER-2-lääkehoito. Liitännäishoito valitaan kasvaimen biologisen luonteen mukaan kullekin potilaalle yksilöllisesti. Liitännäislääkehoito parantaa rintasyöpäpotilaan ennustetta.

Sytostaatit tuhoavat syöpäsoluja. Niitä annostellaan joko infuusiona ("tiputuksena") laskimoon tai tabletteina suun kautta. Liitännäishoito sytostaateilla käsittää tavallisimmin 6-8 hoitojaksoa kolmen viikon välein. Hoidot usein rasittavat potilasta ja vaativat tarkkaa seurantaa. Sytostaattihoito annetaan yleensä ennen sädehoitoa.

Jos rintasyövässä on todettu HER-2-syöpägeenin monistuma, voidaan sytostaattihoidon yhteydessä käyttää myös HER-2-proteiinia vastaan kohdistettua vasta-ainehoitoa tai suun kautta otettavaa lääkehoitoa. 

Hormonireseptoripositiivisen rintasyövän liitännäishoitona käytetään niin kutsuttua hormonaalista hoitoa, jonka tarkoitus on estää tällaisen syöpäkasvaimen kasvua ylläpitävän estrogeenihormonin vaikutuksia. Näitä ovat antiestrogeenit ja aromataasinestäjät, joita annostellaan suun kautta. Aromataasinestäjät sopivat vaihdevuosi-iän ohittaneille naisille, sen sijaan antiestrogeeneja voidaan käyttää iästä riippumatta. Hormonaalinen hoito kestää yleensä viisi vuotta. Mikäli potilaan hoitosuunnitelmaan sisältyy myös liitännäishoito sytostaateilla, hormonaalinen hoito aloitetaan sytostaattihoidon päätyttyä.

Hoitava lääkäri arvioi yksilöllisesti jokaiselle potilaalle parhaiten soveltuvan hoidon odotettavissa olevien hyötyjen ja haittavaikutusten perusteella.

Uusiutuneen rintasyövän hoito

Rintasyövän uusiutuma todetaan useimmiten viiden vuoden kuluessa ensimmäisen rintasyövän hoidosta. Tauti saattaa kuitenkin uusiutua vielä pitkänkin ajan kuluttua, jopa yli 20 vuotta alkuperäisen kasvaimen poiston jälkeen. Rintasyöpä voi uusiutua joko paikallisesti (rinnassa tai kainalon imusolmukkeissa) tai muualle kehoon levinneenä. 

Paikallisesti uusiutunut rintasyöpä voidaan jälleen pyrkiä poistamaan leikkaushoidolla. Jos aiemmin todettu rintasyöpä oli poistettu säästävällä leikkauksella, paikallisesti uusiutunut rintasyöpä hoidetaan yleensä koko rinnan poistolla. Leikkaukseen voidaan myös yhdistää sädehoito. Lääkehoidon tarpeellisuus arvioidaan tapauskohtaisesti.

Levinneen rintasyövän hoito

Levinnyt rintasyöpä tarkoittaa, että rinnan kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä eli metastaaseja muualle kehoon. Rintasyövän etäpesäkkeet todetaan tyypillisesti luustossa, keuhkoissa, ylävartalon imusolmukkeissa, ihossa tai maksassa, joskus myös aivoissa. Alun perin paikallisina todetuista rintasyövistä noin viidesosa uusiutuu etäpesäkkeisenä. Noin 5–10 prosentilla rintasyöpään sairastuneista havaitaan etäpesäkkeitä jo sillä hetkellä, kun rintasyöpä todetaan ensimmäisen kerran.

Levinneen rintasyövän hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti. Hoitomuodot valitaan ottaen huomioon syövän biologinen luonne ja levinneisyysaste, potilaan yleiskunto ja ikä sekä muut sairaudet ja lääkitys. Levinnyttä rintasyöpää hoidetaan pääasiassa lääkehoidoilla. Lääkehoito aloitetaan niin kutsutulla ensilinjan hoidolla. Jos tauti etenee ensilinjan hoidosta huolimatta, vaihdetaan tilalle jokin toinen lääkehoito ja niin edelleen. Hyvin usein hoitosuunnitelmaan sisältyy myös sädehoitoa ja joskus voidaan tarvita leikkaushoitoa.

Hormonireseptoripositiivinen rintasyöpä, jonka kasvua ylläpitää naisen elimistössä luontaisesti esiintyvä estrogeenihormoni, on yleisin rintasyövän alatyyppi. Hormonireseptoripositiivisen levinneen rintasyövän ensisijainen hoito on hormonaalinen hoito, jonka tarkoitus on estää estrogeenin vaikutuksia. Poikkeuksena ovat muun muassa nopeasti etenevät rintasyövät, jolloin hoito aloitetaan sytostaateilla.

Ennen vaihdevuosi-ikää hormonaalisena hoitona voidaan käyttää munasarjasuppressiota (munasarjojen toimintaa estävä lääkehoito, munasarjojen sädehoito tai kirurginen poisto) sekä antiestrogeeneja. Vaihdevuosi-iän ohittaneiden vaihtoehtoja ovat antiestrogeenit, aromataasinestäjät sekä progestiini. 

Hormonaalisia hoitoja jatketaan pääsääntöisesti niin kauan kuin hoitovaste säilyy, sillä hoidot ovat usein hyvin siedettyjä. Siedettävyyden sijasta ongelmana on usein syöpäsolujen ajan myötä muodostama resistenssi eli reagoimattomuus valitulle hoidolle. Hormonaaliselle hoidolle syntyvää resistenssiä voidaan pyrkiä estämään yhdistämällä siihen jokin niin kutsuttu proteiinikinaasin estäjähoito. Jälkimmäiseksi mainitut hoidot estävät jonkin syövän kasvun kannalta keskeisen valkuaisaineen toimintaa ja siten syöpäsolujen jakautumista. Näitä hoitoja kutsutaan usein kohdennetuiksi hoidoiksi tai täsmälääkkeiksi. Myös hormonaalista hoitoa voidaan kutsua täsmälääkehoidoksi, sillä se estää vain estrogeenista riippuvaisen rintasyövän kasvua. 

Hyviä esimerkkejä täsmälääkkeistä ovat myös levinneen HER-2-positiivisen rintasyövän hoitoon tarkoitetut HER-2-tekijään kohdennetut hoidot. HER-2-positiivisissa rintasyövissä HER-2-valkuaisainetta esiintyy poikkeavassa määrin, mikä edistää tällaisen syövän kasvua. HER-2- täsmälääkkeillä estetään HER-2-valkuaisaineen toimintaa. Usein niiden kanssa käytetään samanaikaisesti solunsalpaajahoitoa, joskus hormonaalista hoitoa. 

Jos rintasyövän kasvu on estrogeenista tai HER-2-tekijästä riippumatonta, sitä kutsutaan kolmoisnegatiiviseksi rintasyöväksi. Kolmoisnegatiivista levinnyttä rintasyöpää hoidetaan sytostaateilla. Sytostaatteja on useita eri vaihtoehtoja, ja niitä voidaan käyttää joko yksittäin tai yhdistelminä. Myös sytostaattihoito voidaan vaihtaa toiseen, jos ensiksi valittu hoito ei tehoa toivotusti tai aiheuttaa haittavaikutuksia. Sytostaattihoidot rasittavat yleensä elimistöä, joten hoitojen hyödyt ja haitat on punnittava tarkoin erikseen jokaisen potilaan osalta.

Rintasyövän hormonaaliseen hoitoon ja sytostaattihoitoon liitetään usein luustoetäpesäkkeiden hoito luustoon vaikuttavalla lääkityksellä. Tämä voi estää luustotapahtumia, kuten syövän aiheuttamia luunmurtumia, veren kalsiumpitoisuuden suurenemista ja luustokipuja. Levinneen rintasyövän hoidossa tärkeitä ovat myös erilaiset tukihoidot, kuten kivunhoito ja hyvän ravitsemustilan säilyttäminen yleisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun ylläpitämiseksi.

Ennuste ja seuranta

Rintasyövän hoito ja ennuste Suomessa ovat maailmanlaajuisesti tarkasteltuna huippuluokkaa. Tämän katsotaan olevan rintasyövän kattavan seulonnan, varhaisen toteamisen ja tehokkaasti toteutetun hoidon ansiota. Tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä on taudin löytyminen mahdollisimman varhain. Yli 90 % paikalliseen rintasyöpään sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua sairastumisesta. Levinnyttä rintasyöpää ei voida pysyvästi parantaa, mutta hoidolla voidaan lievittää sairauden oireita, ylläpitää hyvää elämänlaatua ja pidentää elinaikaa.

Rintasyöpään sairastuneita seurataan säännöllisesti, jotta mahdolliseen syövän uusiutumiseen tai hoitojen aiheuttamiin haittavaikutuksiin voidaan puuttua varhaisessa vaiheessa. Potilaiden tarvitsemaa tukea, myös arjen sujuvoittamiseksi, voi saada useilta eri alojen terveydenhuollon ammattilaisilta. Myös viime vuosina käyttöön otetut erilaiset mobiiliteknologian sovellukset voivat toimia lisätukena.